Haluan herätä aamulla tuntien itseni tärkeäksi, ihan vain koska olen olemassa.
Haluan kuulla olevani kaunis, vaikka en olisikaan sitä kenenkään muun silmissä.
Haluan tuntea olevani hyväksytty ja tervetullut ympäristössä jossa elän ja toimin.
Haluan järkeviä ihmisiä ympärilleni. Kaikkialle.
Haluan tuntea, että minulla on tulevaisuus ja että se tunne jaetaan yhdessä.
Haluan, ettei kaiken tarvitsisi mennä aina vaikeimman kautta.
Mutta:
En muista koska olisin ollut omana itsenäni tärkeä kellekään, aina on täytynyt tehdä itseni jollakin tapaa hyödylliseksi, jotta minullakin olisi merkitystä.
Annan kehuja täydestä sydämestäni, mutta en kuule koskaan mitään takaisin. Se syöksee minut alakuloon, häpeään ja alemmuudentuntoon. Itsetunnostani ei ole kuin pieni riekaleinen ripe jäljellä. Joskus oli kuitenkin aika, jolloin tämä ei ollut edes ongelma koska siitä kyllä pidettiin huolta, – kaipaan sitä tunnetta takaisin. J o k a p ä i v ä .
Koen enenevissä määrin , etten kuulu joukkoon. Minut on suljettu pois ympyröistä ennen kuin minuun on edes tutustuttu. Minua on arvosteltu ulkonäöstä, iästä (ja koko elämästänikin nähtävästi) ja puolustamiselle ei ole nähty tarvetta. Se satuttaa enemmän kuin itse arvostelu.
Elämässäni on tahtomattani järjettömyyttä, negatiivista ilmapiiriä ja epäinhimillistä kohtelua. Ja jos ammatti-ihmisiä on uskominen, niin tämä on vasta alkua (ja sitä loppua ei edes näy).
Edellisestä seikasta(kin) johtuen tulevaisuus on vähemmistössä keskustelun aiheissa, lähes kaikki aika menee selvittelyyn ja selviytymiseen. Nämä tunteet kyllä jaetaan yhdessä.
Koska kaikki muu, paitsi itse oleminen, on niin haastavaa aivan koko ajan, on väkisinkin mielessä elämän epäreiluus ja kaikki muu sellainen (itse)säälittävä sakka. Olisi kuitenkin hienoa, jos edes joskus voisi vain elää ja toimia kuten normaalissa elämässä, ilman että siitä seuraava negatiivinen palaute on aina ensimmäisenä mielessä.
P.S. Kyllä, tämä on tunnetila ja sellaisenaan sen kirjoitin. Anna palautetta tai ole huomioimatta, mutta tätä se elämä välillä on.
Arkirakkautta 